Jack makasi hiljaa sängyllään. Hänellä oli ollut outo olo koko eilisen illan, aivan kuin häntä tarkkailtiin. Hän oli sulkenut verhot ja loihtinut huoneen, mutta olo pysyi. Ensin hän ajatteli, että joku oli laittanut kameroita hänen huoneistoonsa, mutta suuren etsinnän jälkeen hän ei ollut löytänyt muuta kuin kauan kadoksissa olleet kuulokkeet ja vanhan limsapullon, jonka hän tyhjensi lavuaariin ja heitti muiden panttipullojen joukkoon. Hän oli mennyt uuvuksissaan nukkumaan oudosta tunteestaan huolimatta. Hän oli toivonut, että tunne olisi aamulla poissa.
Hän nousi istumaan ja aikoi juuri heittää peittonsa päältään, kun tunne voimistui yhtäkkiä. Nyt hän oli varma siitä: joku tai jokin katseli häntä. Eikä häntä olisi välttämättä haittanut se, että joku tarkkaili häntä, mutta kun hänellä ei ollut mitään päällä. Kirjaimellisesti. Hänellä oli luultavasti tullut kuuma yöllä ja hän oli heittänyt bokserit pois. Nyt häntä kadutti se. Hän kääri peittonsa ympärilleen ja nousi ylös. Hän meni ensin käynnistämään tietokoneensa jonka jälkeen hän meni käymään vessassa. Vessasta tultuaan hän katseli ympärilleen.
Nyt hän onnistui paikantamaan tuon oudon tunteen lähteen. Se tuli hänen komerostaan. Hän istui alas tietokoneelle, joka sijaitsi semmoisessa kulmassa komeroon nähden, ettei häntä voinut nähdä ilman, että avaisi komeron ovea. Hän kirjautui koneeseen ja kääntyi katsomaan komeron suuntaan. Hän mietti hetken kuka kumma tarkkailisi toista henkilöä hänen omasta kaapistaan, Equestriassa? Hän tiesi, ettei hän kyllä mikään tavallinen näky ollut, varsinkaan Ponyvillessä. Ponyvillessä ei hirveän usei käy ihmisiä. Hän sulki silmänsä ja keskittyi komeron sisältöön. Kuva komeron sisällöstä tuli pyörien hänen mieleensä. Kaapissa tosiaan näytti olevan jotain sinne kuulumatonta: iso turkoosin värinen möykki keskellä komeroa.
Jack avasi silmänsä ja hymähti. Nyt hän tiesi kuka oli tarkkaillut häntä luultavasti koko yön. Hän nousi ylös laitettuaan Everfree radion soimaan. Hän käveli sängylleen ja veti housut jalkaansa. "Haluaisitko tulla pois sieltä, varmasti epämukavasta, komerosta?" hän kysyi kohteliaasti. Komeron sisällä jokin haukkoi henkeään. "Olet varmasti väsynyt seisoman takajaloillasi ja uskon, että sinulla on jano." Jack jatkoi ystävälliseen sävyyn. Kuului huoahdus ja komeron ovi aukeni.
"Miten sinä huomasit minut?" kysyi tuttu ääni. Jack veti t-paitansa päälle ja kyyntyi ympäri. Hänen edessään seiso turkoosi yksisarvinen jonka hiuksissa kulki vaaleampia raitoja ja kyljessä oli keltainen lyyra.
"Ja anteeksi. Minun e-" "Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi." Jack sanoi heilauttaen nopeasti kädellään. "Tiedän, että sinulla on..." hän joitui miettimään hetken, mitä sanoisi. "... kova... tiedonjano..."
"Fetissi?" Lyra kysyi kääntäen katseensa muualle häpeästä.
"En minä sitä tarkoittanut." Jack vastasi ottaen kaapista lasin. "Sinä vain haluaisit tietää kaiken ihmisistä." hän jatkoi täyttäen lasin kylmällä vedellä. "Vain väitätkö sinä ,että ajattelet aina nukkumaan mennessä jotain o-" Jack yskäisi nopeasti. "ihmistä?"
Vaikka Lyran pää oli käännetty jonnekin huoneen nurkkaan, Jackin oli hankala olla huomaamatta punaa joka kohosi Lyran korviin asti.
"Ou..." Jack sanoi ojentaen lasin Lyralle, joka hän otti kiittäen kääntyen kokonaan poispäin Jackistä. Lyra joi hiljaa katsellen katsellen tietokonetta. Puna, Lyran korvista, katosi yhtäkkiä.
"Mikä tuo on?" hän kysyi osoittaen tietokoneeseen. "Onko se joku huippu modermi radio?" hän jatkoi levitoiden lasin lähimmäle pöydälle ja astuen kohti tietokonetta. "Se on tietokone. Sitä pitäisi käytetään tietojen etsimiseen. Minä käytän sitä keskusteluun ystävien kanssa ja kuten huomasit sillä voin myös kuunnella musiikkia.
"Lyra katsoi lumoutuneena näppäimmistöä. "Entä mikä tämä on?" Jack saapui hänen viereensä. "Se on näppäimmistö. Sillä me käytämme kirjoittamiseen. Siis tietokoneella." Jack lisäsi nopeasti, kun Lyra kääntyi kohottaen kulmiaan. "Voisitko sinä näyttää minulle miten sinä käytät tätä?" Lyran katse sädehti innosta. "Hyvä on." Jack sanoi istuen alas. "Katsotaanpa jos vaikka menisin katomaan sähköpostin." Jack mutisi ja avasi Ghromen ja alkoi kirjoitta tunnuksiaan. Kuului hiljainen "Vau" kun Jack alkoi kirjoittaa säköpostia ystävälleen.
(Jackin yksityisyyttä kunnioittaen jätän kertomatta mitä hän kirjoitti)
"Olet todella nopea käsistäsi." Lyra katseli hämmästellen sivusta, kun Jack oli kirjoittanut viestinsä loppuun. "Kiitos." hän vastasi hymyillen kirjautuen ulos Gmailista.
"Oletko sinä muutenkin taitava käsistäsi?" Lyra kysyi ihmeissään. "No.. olen aika hyvä piirtämään ja tekemään puusta... no melkein mitä vain." Jack vastasi hieroen leukaansa.
"Osaan myös jonkin verran ihan hyödyllisiä taikoja joista osan opin itse ja osan opin Twilightilta." Jack sanoi luoden punaisen kristallin käsillään. "Mikä tuo on?" Lyra kysyi osoittaen kristallia. "Kutsun sitä 'Elämän' tai 'Energian kristalliksi. Se on yksi omista taidoistani. Otatko?" Jack kysyi ojentaen kristallia Lyralle. "Mitä minä sillä tekisin?" hän kysyi katsellen kristallia. "Etkös sinä ole väsynyt?" Jack kysyi.
Lyra nosti nopeasti katseensa kristallista ja tajusi olevansa ihan uuvuksissa. "No nyt kun mainitsit, niin kyllä minä taidan hieman olla. Miksi?" Jack levitoi kristallin Lyran kavioiden eteen. "Hajota se." hän sanoi hymyillen.
Lyra katsoi ihmeissään häneen. "Mutta sinähän vasta loit sen, ja se on hieno. Miksi minä sen rikkoisin?" "Se antaa sinunlle hieman energiaa, jotta jaksaisit loppupäivän." "Hyvä on." hän sanoi hetken päästä, kohottautuen takajaloilleen.
Lyra iskeytyi kristallin päälle, joka hajosi, ei sirpaleiksi, vaan tomuksi. Lyra katseli ihmeissään tomua, joka muuttui usvaksi, joka vuorostaan alkoi imeytyä Lyran kavioihin. "Mitä tapahtuu?" hän kysyi säikähtäneenä. "Älä pelkää tai juokse pakoon. Anna sen imeytyä" Lyra katseli huolissaan usvaa, jota imeytyi edelleen hänen jalkoihinsa. Usavan vaikutus näkyi nopeasti. Jack ei ollut huomannut sitä aikaisemmin mutta Lyran silmien alla oli pienet tummemmat alueet, jotka alkoivat kadota. Lyran ilme muuttui samaan aikaan paljon pirteämmäksi, hänen selkä suoristui hieman ja hänen häntä kohosi hieman.
"Vau! Mikä se teki?" Lyra kysyi venytellen jäseniään. "No kuten sanoin se antoi sinulle hieman energiaa, jotta jaksaisit loppupäivän. Se ei tosin korvaa unta" Jack haukotteli.
"Antoiko tuo kristalli juuri sunu viime yön unet?" Lyra kysyi huolestuneena.
"Ei,ei. No... ei ainakaan kaikkea. Äläkä minusta huolehdi. Minä pystyn valvomaan kahdeksankymmentäviisi tuntia yhteen menoon ja nukkua sen jälkeen vain kahdeksan tuntia. Joten minä kyllä pärjään." Jack sanoi venytellen hieman itsekin.
"Jaksaisitko sinä kertoa minulle ihmisistä?" Lyra kysyi silmät sädehtien.
Jack mietti hetken. Mikä on kamalinta mitä voisi tästä seurata? "Mikä ettei. Mitä haluaisit tietää?" hän istahti sohvalle ja viittosi Lyran istahtamaan hänen viereen.
Seuraavat tunti 45 minuuttia menivät siten, että Lyra kysyi ja Jack vastasi, niin hyvin kuin osasi.
Lyra kysyi kaiken laista, kuten: Mistä ihmiset pitävät, Mitä he syövät, Kuinka kauan heillä kestää juosta sata metriä, Miten he pärjäävät ilman taikuutta tai siipiä, Kuka heidän maailmassa liikuttaa pilviä, jos meillä ei ollu siipiä, Kuka liikuttaa aurinkoa ja kuuta, jos heillä ei ollut taikuutta.
