On jo myöhäinen ilta, kun istun pyöreällä ikkunallani katsellen ulkona ohi lentäviä tulikärpäsiä. Huokaisen syvään kääntyen takaisin sisälle pudottautuen kaviolleni.
Siitä on jo kauan, kun muutuin poniksi. Siitä päivästä eteen päin minut on tunnettu nimellä StoryNight. En edes muista oikeaa nimeäni enää. Olen oppinut elämään ponina. osaan jo käyttää perustaikuutta ilman minkäänlaisia ongelmia. Olen sen päivän jäkeen muuttanut asumaan PoniVilleen ja jatkoin perinteistä tarinointiani.
Olen tutustunut moniin uusin mielen kiintoisiin, ystävällisiin ja välillä hieman sekaviin henkilöihin (nimi merkillä Pinkie Pie). Mutta ehdottomasti parhaat kaikista olivat viisi hyvää ystävääni: RainbowStory, PonyDraw, BlueDemon, GoldAngel ja MoonWriter. Ilman heidän tukeaan en olisi voinut mitenkään selviytyä tästä kaikesta. Okei kyllä ThunderLanekin auttoi todella paljon.
Olin juuri lopettanut uuden tarinan kirjoittamisen ja olin aikeissa mennä yöpuulle. Vedän peittoni pois edestä ja makeasti haukotellen asetun sängylleni. Aivan niin kuin jokaisena iltana, jolloin on viettänyt koko päivän kirjoittaen tarinoita, uni saapuu hyvin nopeasti. Puhallan vielä kynttilän sammuksiin juuri ennen kuin nukahdan.
*****
Nyt kyllä saan sen kiinni. Ajattelen hiljaa katsellen rannan tuntumassa olevaa liskoa. Valmistaudun loikkaan. Painan vartaloni melkein kiinni maahan ja hivuttaudun lähemmäs. Voi kyllä! Kohta olet minun.
Lisko katselee ympärilleen ennen kuin alkaa tonkia hiekasta jotain syötävää. Tulli tuivertaa ja uhkaa paljastaa minut painamalla heinikon maahan. Meri-ilma tuoksuu. En voi olla kaukana salmesta, johon joki päätyisi.
Valmistaudun loikkaan.
*****
Herään kauniiseen aamun ja kuuntelen tarkkaan lintujen ihanaa laulua, joka tervehtii minua, joka aamu aina, kun herään. Nyt tosin kuului myös uusi ääni. Ääni, jota en ole ennen kuullut aamuisin tai no... koskaan.
Mieleeni pongahtaa viime öinen uneni. Unessa minä olin läheisellä joella pyydytämässä liskoa. Mutta unessa olin myös erillainen. En ollut poni.. vaan susi. Mitäköhän sekin tarkoittaa?
Nousen ylös haukotellen ja huomaan jonkin olevan hullusti. Minä näen turpani aivan liian hyvin. Aivan kuin se olisi pidentynyt yön aikana. Kosketan sitä säikähtäen pahasti kaviotani. Se... se on tassu? Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Peili!
Juoksen nopeasti huoneeni nurkassa sijaitsevan peilini eteen ja kauhistun melkein kuoliaaksi. Mitä minulle on tapahtunut? Peilistä ei katsokkaan minun tuttu valkoturkkinen, ruskea ja keltairaidallisen harjan omistava poni, vaan kauttaaltaan ruskea susi, jolla oli vaalean ruskeat korvat ja käpälät. Rinta karva oli tosin keltainen. Ainut pieni yksityiskohta osuu silmääni, kun katson reiteeni. Siinä oli ainut minua itsestäni muistuttava asia: söpöysmerkkini. Se on ainoa asia, josta tunnistan itseni.
Loikkaan nopeasti ikkunalleni. Vau! Hyppäsinkö minä todella tähän yhdellä loikalla? Katson nopeasti ulos kohti PoniVilleä. Ulkona ei näy ainuttakaan tuttua ponia. Vain jotenkin etäisesti tutun oloisia susia.
Käännyn kannoillani ja juoksen alakertaan ja kohti ulko-ovea. Minun pitää päästä puhmaan M- Ajatukseni katkaisi ulko-oveni. Sen olisi pitänyt avautua. Sen sijaan se olikin pysynyt kiinni ja aiheuttanut kuhmun otsalleni.
Aijai! Hieron otsaani lievittääksni jotenkin kipua. Samalla huomaan miten tyhjältä päälakeni tuntuu. Sarveni! Se on poissa! Katson nopeasti oven lasiruudukosta ulos ja huomaan, ettei kenelläkään muulla ole sarvea tai siipiä.
Avaan oven tassullani ja juoksen kohti ensimmäistä sutta, jolla oli pastellinkeltainen turkki ja vaaleanpunainen karva. Sillä oli kolme vaaleanpunaista perhosta söpöysmerkkinä. Fluttershy?
Ohittaessani PoniVillen kyltin, pysähdyn luisuen ja vilkaisen tienviittaa tarkemmin. PoniVillen sijaan siinä luki WolfVille.
"Fluttershy!" No sentään kuulostan itseltäni. Ajattelen juostessani hänen vierelle. "Fluttershy, mitä meille kaikille on tapahtunut? Ja miksei kukaan tee mitään tälle?"
Fluttershy vajoaa alistuvasti alemmas ja katselee ympärilleen. "Mistä sinä puhut Night?"
"Me olemme muuttuneet susiksi. Miksei kukaan tee asialle mitään?" sanon huomaten Fluttershyn nauravat kasvot.
"Mutta Story... me olemme aina olleet susia", hän sanoo kikattaen. "Minä jo luulin, että sinä löysit jonkun puolikuolleen eläimen ja tarvitsit minun apuani."
Tunnen kuinka leukani loksahtaa katsellessani Fluttershytä. Mitä täällä minulle on tapahtunut? Korjaan nopeasti olemukseni ja sanon nopeasti: "Aprillia!"
"Heh heh... mutta Story, Aprilli-päivä on vasta suoraavalla viikolla. Odotahan seuraavaan maanantaihin ja yritä silloin tuota uudellen, jollekin toiselle", hän sanoo iloisesti ennen kuin lähti hyräillen kohti vajaansa.
Mitä minä teen? Olenko minä ainoa, joka todella on muutunut sudeksi ja muistaa olleensa poni? Ajatukseni juoksevat miljoona maila sekunnissa kävellessäni kohti Poni- WolfVillen toria.
Kohta silmiini osuu jälleen tutun oloinen hahmo. Tummanvihreä susi, jolla oli puolet jaloista, kuonosta ja hännästä punaista turkkia istui tien vierellä. Sillä oli oranssit silmät ja se vaikutti eksyneeltä. Se vilkuili ympärilleen aivan kuin olisi etsinyt jotain. Tuo susi vaikuttaa tutulta...
Kohta susi nousee ylös ja huomaan sen reidessä tutun öljynvärisen sulkakynän. "MoonWriter?"
MoonWriter kääntyi ympäri ja juoksi minun viereeni. Olin odottanut jotain pientä tervehdytä, mutten tätä. MoonWriter oli hypännyt halaamaan minua. "Tiesin, etten voinut olla ainoa", hän sanoi rutistaen minua tuskallisen lujaa.
"Moon... en saa henkeä",pihahdan heikosti ja hän irrottautuu nopeasti. "Anteeksi..."
"Mistä... sinä sitä paitsi puhut? Mitä sinä tiesit?" sanon vetäen samalla henkeä. MoonWriter oli onnistunut painamaan minusta ilmat pihalle. Hän näytti säikähtäneeltä, mutta rentoutui melkein välittömästi.
"Flutters kertoi minulle 'Aprilli pilastasi'", hän sanoi hymyillen. "Kenellätahansa ei ole mieli kuvitusta luoda tuollaista pilaa. En kyllä usko ettetkö sinä siihen pystyisi. Epäilykseni sinetöi sinun äänensävysi", hän sanoi asettaen tasusnsa minun rinnalleni. "Siinä oli pieni vivahde pelosta. Yksin jäämisenpelosta", hän sanoi kohottaen nyt tassullaan leukaani.
"Sinä siis muistat PoniVillen?"
"Kuinka voisin unohtaa? En haluaisi jäädä tänne he-UH!"
Taisin vahingossa puristaa hänestä ilmat pihalle, kun hyppäsin halaamaan häntä. Hetken hän kamppailee saadakseen ilmaa mutta halaa lopulta takaisin.
"Mitäs jos menisimme katsomaan olisiko täällä ketään muuta, joka muistaisi PoniVillen?" hän kysyy, kun lopulta irrottaudun hieman punastellen hänestä.
"Juu, mennään."
