Princess Luna's life

Menimme istumaan suureen pöytään. Istun siskoni vieressä pöydän toisessa päässä ja minulle on kaurapuuroa. Taas. Olen siihen kyllästynyt, mutta onneksi sain jälkiruuaksi vehnäpirtelön, jossa on omenamurskaa seassa. Se on yksi lempi jälkkäreistäni.

Huomaan, että sisko lähtee ruokasalista vihaisen näköisenä. En vaan tajua, että miksi. On kai parasta lähteä omaan huoneeseeni kaikessa rauhassa.

Lähden kohti huonettani, mutta pysähdyin kirjaston kohdalla. Katson sisään ovesta ja huomaan kirjan, jossa on kuunsirpin kuva kannessa. Menen sen luo ja avaan sen.

Kirjassa kerrotaan paljon kuusta. Minun on pakko lukea tämä. Se auttaisi minua kontroloimaan kuuta paremmin.

Otin kirjan mukaani ja menen huoneeseeni niin nopeasti, kuin vain voin. Asetuin paikoilleni omalle lukupöydälleni ja laitan kirjan pöydälle.

Katson sitä hetken ja sitten avaan sen. Siinä on paljon tekstiä ja kuvia tosi vähän. Jaksanko luke tätä vai en?

En... Se on vastaukseni ja laitan kiran syrjenmään ja menen makaaman sängylleni tylsyyden takia.

Voisiko kukaan edes koittaa olla ystäväni? Ei... En ukso, että niin tulisi tapahtumaan. Olenhan erillainen, kuin muut ponit ja en saa lähteä linnan alueelta mihinkään.

Katson ikkunasta pihalle ja onneksi ilta on kohta tulossa, koska aurinko laskee niin pääsen nostamaan kuun kohta puoliin. On silti siihen jonkun aikaa...

Menen pieneksi keräksi ja katson ovelle suruulisena ja huokaisen syvään. En koskaan voinut uskoa, että saisin edes yhtä ystävää ja menettäisin sen nopeasti. Olenko jokin kävelevä kirous? En kai! Se olisi jo liian kauheaa.