Kävelen reippaasti kohti kylää ja huomaan, että asukkaat ovat kaikki poneja ja he kiljuvat ja osoittelevat minua kauhuissaan. Jotkut sanovat, että olen lohikäärme, mutta en tosiaankaan ole. He vaan luulevat niin. Katson heitä kummissani ja huomaan, että hälinä alkaa loppua, mutta suurinosa on yhä piilossa taloissana tai joissain.
"Älä pelkää, herra lohikäärme." kuuluu hiljainen ja lempeä ääni sivultani.
Katson sinne ja sielä on pieni ja siivekäs poni. Se on vaalean keltainen ja sen harja on pinkin värinne ja pitkä.
"En ole lohikäärme. Olen pokemon. En tosiaankaan mikään lohikäärme. Nimeni on Lugia. Olen yksi legendaarisista eli minun laisiani on vain yksi maailmassani. En ole tästä maailmasta. Tulin aika repeytämän takia juuri tähän maailmaan." selitän kaikilla alitajunnan voimalla ja lähetin tuon viestin kaikkien päähän.
Katson, kun he alkoivat tulla piiloistaan. Tynnyrien sisältä, kärryjen takaa, taloistaan, pilvistä ja muualta. Se sai minut hymyilemään ja he katsovat minua kiinnostuneesti. Varsinkin tuollaiset pikkuvarsat, jotka tutkivat minua innolla.
"Sinä et siis ole lohikäärme? Olet jokin pokemon? Nimeltäsi olet Lugia? Olet legendaarinen eli ainutlaatuinen? Ja olet samankokoinen, kuin Discord?" pinkki poni kyseli ja katsoo minua kiinnostuneesti.
"Kuka on tämä Discord?" kysyn ihmeissäni.
Paikalle ilmestyi, kuin tyhjästä eri eläinten osia oleva otus, joka on arvoiltani se Discord.
"Minä satun olemaan se Discord, josta te puhutte. Lisäksi tuo otus on minua pidempi. Ettekö huomaa koko erojamme? Vai?" Discord alkoi selittämään ja katsoo poneja vihaisena.
"Älä ikinä enää kutsu minua otukseksi tai jäädytän sinut." varoitan tuota alitajunnassa ja aukaisen suutani vähän.
"Pyh! Et sinä pysty." Discord tuhahtaa epäuskosta ja minä menen vähän kauemmaksi ja katson tuota.
"Itseppä kerjäsit tätä." murisen.
Nostan käteni korkealle ja avaan suutani pikkuhiljaa ja lopulta kokonana ja suutani tuli kirkkaan vaaleansinisesti hohtava jää laaseri, joka osui häneen ja silmän räpäytyksessä hän oli melkein kokonaan jäässä. Vain pää ei oo jäässä.
"Älä koskaan enää uhmaa Lugiaa." sanonaj a karjun ilmaan kovan karjaisun.
Ponit katsovat maahan tippunutta Discordia, joka on ihan jäässä.
"Apua! Tuokaa se tuli poni tänne! Olen jäässä! En tunne ruumistani!" Discord karjuu kauhusta ja kylmyyden tuskasta.
Urahdan ja kävelen lähemmääksi katsomaan tuota vihaisena ja murisen.
"Älä enää! Uskon jo!" Discord kauhistelee ja koittaa kiemurella.
"Hyvä. Säästän energiaani. Onneksi olen vapaa enkä kouluttajan vankina alunperin." huokaisen ja ajatuskin siitä on outuo.
Katson poneja, jotka olivat enimmäkseen keskittyneet Discordin lämmittämiseen.
"Väistäkää. Ette saa tuota sulatetuksi milloinkaan, jos tuolla menolla menee..." huokaisen ja he väistivät.
Avaan suuni ja siltä ryöppysi vettä todella suurella voimalla ja Discordin ympärillä jää suli silmissä. Lopetin sitten, kun se oli jo lähes sulanut.
"Ole hyvä." sanon ja katson häntä.
"Ki-kiitos... Atshiu!" Discord änkyttää vilustuneena.
Otan hänet suurien käsieni suojaan ja hänen olonsa tulisi parantumaan, kun olen lämmin siitä huolimatta mikä olen. Huomaan tässä samalla, että Discord on suunnilleen kaulanpuoleen väliin minua.
Katson sitten poneihin, jotka katsovat minua ja pegasokset katsoo, että pystynkö lentämään, maaponit lihaksiani ja yksisarviset tutkii älykkyyttäni ja jotkut minun ulkonäköäni.
Mitä he mahtavat kuvitella minusta?
