Scootaloo story

Tämä tapahtui yhtenä "lämpimänä" päivänä, helmikuun puolessavälissä. Oli ollut taas yksi tylsä ja yksinäinen päivä Scootaloolle. Luulisi, että hänen parhaat ystävänsä, AppleBloom ja Sweetie Belle, olisivat hänen kanssaan. Mutta tämä tapahtuikin toisessa ajassa. Ajassa, jossa AppleBloom ja Scootaloo eivät koskaan tavanneet. AppleBloom oli karannut muutaman nuoren kanssa yhtenä kesäiltana, ennen päivää, jolloin Twilight Sparkle saapui Ponyvilleen puolitoista vuotta sitten. Samoihin aikoihin Sweetie Belle sai osumat NightmareMoonin salamasta Kesäauringon juhlassa. Sweetie oli nostanut veitsen maasta ja osoitti sillä NightmareMoonia, kun hän laukaisi salaman. Salaman ei ollut tarkoitus osua kehenkään. Oli vain todella ikävä sattuma, että Sweetie Belle nostaisi metallisen veitsen suullaan, samaan aikaan kun kuninkaalinen vartiosto syöksyi kohti NightmareMoonia.

Siitä on nyt puolitoista vuotta. Scootaloo ei ole vieläkään päässyt ylitse ystävänsä kuolemasta. Hän on pysynyt koulussa vain, koska hänen vanhempansa olivat sitä vaatineet. He tosin eivät olleet huomanneet Scootaloon pahenevaa masennusta, joka oli alkanut syövyttää tämän mieltä.

Scootaloo oli tänäänkin saapunut kouluun vain koska hänen isänsä oli uhannut halkaista hänen kavionsa, ellei hän menisi.

"Tunti on päättynyt, lapset. Toivotan teille hyvää viikonloppua ja toivon, että tapaamme jälleen maanantaina", Cheerelee sanoi iloisesti, katsellessaan hänen oppilaidensa nousevan pulpeteistaan ja lähtevän kohti ovea ja vapautta. Hän ei voinut kuin hymyillä, katsellessaan oppilaidensa iloisia kasvoja heidän jättäessään luokkahuoneen taakseen. Cheerelee piti lapsista. Hän oli jo nuorena huomannut saavansa iloa opettamisesta ja näin päättänyt aloittaa opettajana koulussaan.

Hän oli juuri pakannut tavaransa laukkuunsa ja oli aikeissaan lähteä ovelle, kun hän huomasi erään oranssiturkkisen pegasin istuvan edelleen tuolillaan.

"Scootaloo, ellet sinä halua jäädä luokkahuoneeseen viikonlopuksi, ehdotan, että otat satulalaukkusi ja astut ulos", hän vitsaili. "Sinun kannattaisi mennä kotiin."

Scootaloo nosti päänsä pulpetista kasvoillaan suru. "Mutta kun minä en halua mennä kotiin, Cheerelee", hän sanoi surkeasti. Se oli tosi. Hän pelkäsi mennä kotiin viikonlopuksi, koska hän joutuisi olemaan siellä kaksi kokonaista vuorokautta yksin.

Cheerelee oli joko liian väsynyt huomatakseen Scootaloon äänensävyä, tai hän oli vain liian keskittynyt löytämään oikeaa avainta avainnipustaan. "Voi, Scootaloo. Sinähän olet ihan hassu", hän sanoi hoputtaen Scootaloon ulos, lukiten oven hänen perässään.

Ennen kuin Scootaloo kerkesi vastustamaan, hän oli luokan ulkopuolella ja Cheerelee oli sulkenut luokkahuoneen oven.

Hän huokaisi syvään ja lähti kulkemaan kohti ulko-ovea. Hän päätti hakea kirjastosta itselleen kirjan, jonka hän voisi lukea viikonlopun aikana. Hän tosin ei kerennyt astua askeltakaan kirjaston suuntaan. kun kuuli takaansa ikävän tutun äänen huutavan:

"Hei friikki!"

Scootaloo tunsi niskassaan lumipallon kylmän kosketuksen. Koska hänellä ei ollut kaulahuivia, kaikki lumipallon palat putosivat hänen takkinsa kaula-aukosta sissän. Hän haukkoi hetken henkeään, lumen valuessa hänen niskaansa pitkin.

"Voitko jättää minut rauhaan, edes tämän kerran, Diamond Tiara?" hän kysyi kääntyen ympäri ja yrittäen samalla saada mahdollisimman paljon lumesta pois niskastaan.

Diamond Tiara ja Silver Spoon vilkaisivat toisiaan, naurahtaen hieman. "Hah. Miksi minä jättäisin sinunlaisesi friikin rauhaan, friikki?" hän sanoi heittäen uuden lumipallon keskelle Scootaloon kasvoja.

Scootaloo parkaisi kivusta ja astui muutaman askeleen taakse päin. Se lumipallo oli sattunut jo valmiiksi kohmeessa oleviin kasvoihin.

Diamond Tiara ja Silver Spoon naureskelivat keskenään, Scootaloon hieroessa kasvojaan.

"Lopettakaa! Älkää naurako minulle!" hän huusi, kahden kiusanhengen naurun vain yltyessä.

"Miten voisin olla nauramatta sinulle? Sinä olet FRIIKKI!" Diamond Tiara piteli mahaansa edelleen käkättäen Scootaloolle.

"En minä ole friikki!" hän puolusti itseään heittäen hätäisesti kyhätyn lumipallon kohti paria. Se tosin hajosi ilmassa hiutaleiksi. Tämä vain yllytti kahta yhä enemän.

"Sinä olet friikki, koska sinulla on siivet, MUTTET PYSTY LENTÄMÄÄN!" Diamond kiereskeli maassa pidellen mahaansa ja nauraen itsensä kipeäksi.

Scootaloo muisi kuulleensa, että joskus paras tapa lopettaa riita on vain kävellä pois. Niinpä hän kääntyi kannoillaan ja alkoi tallustaa kohti kirjastoa.

Diamond Tiara huomasi uhrinsa kävelevän pois, jättäen hänet huomiotta. Hän nousi ylös hitaasti. Yhtä asiaa hän ei suvainnut, ja se oli se, että hänet jätettiin huomiotta. Kuinka se kehtaa, kuinka tuo lentokyvytön friikki kehtaa olla huomioimatta häntä? Hän vilkuilee ympärilleen, hengittäen raskaasti. Hän löysi maasta kiven. Ilman hetkenkään epäröintiä, hän otti kiven ja peitti sen lumella. Hän linkosi kiven kovalla vauhdilla kohti Scootaloon takaraivoa.

Scootaloon pää nytkähti eteenpäin kiven osuessa hänen takaraivoonsa. Vain sekunti kiven osuttua hän löysi itsensä maasta kiemurrellen ja pidellen etujaloillaan kiinni takaraivostaan. Kaviot veressä hän kiemurteli itkun partaalla katsellen, kuinka raivoissaan oleva Diamond Tiara ja hieman säikähtänyt Silver Spoon lähestyivät häntä.

Diamond Tiara hengitti raskaasti ja nousi takajaloilleen. Hän iski kavionsa Scootaloon rintaan.

"Kuinka..."

*potku*

"Sinä..."

*taas uusi potku*

"Kehtaat..."

Diamond Tiara ei tosin kerennyt antamaan kolmatta potkua, koska jokin iso osui häneen kovalla voimalla ja hän mätkähti viiden jalan lennon jälkeen maahan. Hän katsahti nopeasti kohtaan, jossa hän vielä hetki sitten oli seissyt, ja löysi siitä täysin tuntemattoman yksisarvisen. "Kuka..." hän aloitti, mutta sai äkkiä suun täydeltä lunta.

"Älä edes aloita", sanoi tämä uusi hahmo. Kukaan heistä, Diamond Tiara, Silver Spoon tai Scootaloo, ei tunnistanut tätä yksisarvista. Hänellä oli tummanvihreä turkki ja tummanpunainen harja, oranssit iirikset ja myrkynvihreä arpi vasemmassa poskessa. "Eikä sinun sitäpaitsi tarvitse sitä edes tietää." hän sanoi potkaisten hieman lisää lunta Diamond Tiaran päälle. Hän kääntyi katsomaan maassa makaavaa Scootaloota.

"Jaksatko nousta ylös?" hän kysyi kasvoillaan puhdas huoli. Scootaloo nyökkäsi heikosti ja nousi ylös. Diamond Tiara oli osunut häntä mahaan ja kylkeen.

"Odotahan, kun isäni kuulee tästä..." Diamond Tiara aloitti jälleen mutta sai taas lunta kasvoilleen. "Kyllä! Mene kertomaan isällesi mitä MINÄ tein, anna mennä. Niin MINÄ voin kertoa hänelle, mitä SINÄ teit", yksisarvinen sihisi kiukusta.

Diamond Tiara hymähti. "Luuletko sinä, että-"

"LUULEN!" yksisarvinen karjaisi. "Vaikka sinä kuinka yrittäisit, et silti saisi minua tai Scootaloota vaikenemaan tästä!"

Scootaloo seurasi ihmeissään tilannetta sivusta. Kukaan ei ole koskaan puolustanut häntä noin raivokkaasti. Ei Sweetie Bellen kuoleman jälkeen.

"Sinulla ei ole to-"

"Scootaloo vuotaa verta takaraivostaan, johon SINÄ heitit kiven! Miten sinä selität sen isällesi!"

Diamond Tiara mulkoili raivoissaan tätä tulokasta, joka oli heti onnistunut peittoamaan hänet omassa pelissään.

"Hyvä on, sinä voitit. Mutta älä luule, että tämä jää tähän!" hän sihahti, kääntyessään kannoillaan.

"Voi kuule, me tapaamme vielä illalla, kun tulen ja jututan hieman isääsi", yksisarvinen sanoi virne naamallaan. Diamond Tiara pysähtyi. Hän kääntyi hitaasti ympäri, yrittäen peitellä pelkoaan, epäonnistuen siinä totaalisesti. "S-sinä et uskaltaisi..."

"Voi Diamond Tiara..." hän sanoi kävellen lähemmäs. "Jos minä uskallan kulkea täysikuun aikaan Everfree-metsässä, kantaen kalakoria selässäni, niin minä uskallan kohdata sinut ja isäsi" Hän pysähtyi vain tuuman päähän Diamond Tiaran kasvoista.

Hän kääntyi nopeasti ympäri ja kävi Scootaloon vierelle. "Mennäänkö käymään sairaalassa? Tuo luultavasti vaatii muutaman tikin", hän lisäsi vilkaisten Scootaloon takaraivoa. Scootaloo vain nyökkäsi, ja he lähtivät kävelemään kohti sairaalaa.

"Kuka sinä olet?" Scootaloo kysyi varmistettuaan etteivät kumpikaan Diamond Tiara tai Silver Spoon voineet kuulla heitä.

"Heh... Olen vain yksi yksisarvinen, joka ei halua kenenkään satuttavan itseään, tai muita", hän sanoi hymyillen Scootaloon kysyvälle ilmeelle.

"Mutta jos minulta kysytään sinun nimeäsi enkä osaa vastata siihen ja-", Scootaloo tunsi kavion suunsa edessä. Hän kääntyi katsomaan ponia vierellään, joka ravisteli päätään.

"Älä huoli. En jätä sinua. En, ennen kuin asiat ovat järjestyksessä." hän sanoi hymyillen. "Enkä välttämättä senkään jälkeen."

"Miksi minä sitten kutsun sinua?" Scootaloo kysyi yksisarvisen laskettua kavionsa.

Yksisarvinen pysähtyi mietteliäänä. Hän ei jostain syystä halunnut kertoa nimeään. Mutta hetken päästä hän huokaisi ja ojensi kavionsa Scootaloolle.

"Jack. Jack Korgo Jokunen."

"Scootaloo. Hauska tutustua", Scootaloo vastasi tarttuen Jackin kavioon. He katselivat hetken toisiaan, kunnes Jack rikkoi hiljaisuuden.

"Jos lähtisimme sinne sairaalaan, ennen kuin vuodat kuiviin", hän sanoi ottaen muutaman askeleen edemmäs. Scootaloo oli varma, että hän näki punan kohoavan Jackin korviin.

Jatkuu....