Scootaloo story

"Scootaloo! Nosta se laiska lapasi ylös ja tule alakertaan!" Scootaloo heräsi jälleen kerran isänsä huutoihin.

Scootaloon isä, Beer Barrel,  juo joka ikinen päivä. Hän aloittaa joka aamu ja hän lopettaa vasta kun on sammunut myöhään yöllä.  Oletettavati: hänellä ei ole työpaikkaa.

Scootaloon äiti, Blood Drop, on isän lailla työtön. Vaikka hänellä ei ole työpaikkaa, hän ei ole isän lailla juoppo. Hän silti onnistuu tuomaan rahaa taloon tarpeeksi tyydyttääkseen isän viinapään. Huhu kertoo, että hänellä olisi työpaikka Sateenkaari tehtaalla, mutta koska tehdas on vain urbaani legenda, hänen oletetaan olevan työtön.

Blood Drop on myöntänyt olevansa Scootaloon äiti, mutta hän ei käyttäydy sen mukaisesti. Hän ei kysele kuulumisia, hän ei lohduta Scootaloota, vaikka tämä kierisi hänen edessään vollottamassa. Hän todennäköisesti vain potkaisisi hänet pois tieltä sanoen: "Tietä kakara!" Häntä ei yksin kertaisesti kiinnostanut selviääkö Scootaloo elämässään vai ei.

Scootaloo nousee ylös venytellen iloisesti. Vaikka hän tietää, että hän joutuu taas käymään läpi saman fiaskon läpi niin kuin joka ikinen viikonloppu, hän silti on iloinen. Miksi? Hän on saanut hyvän ystävän. Astuessaan ulos huoneestaan hänen ilo haihtuu, pimeän hiipiessä hänen mieleensä.

"Mitä jos hän vain näki tilanteesi ja totesi, että tuota säälittävää friikkiä pitää auttaa? Jos hän vain päätti olla ystävällinen säälistä, eikä siksi, että piti sinusta?"

Ei se ei ole tosi! Eihän?

Scootaloo saapuu alakertaan hiljaisen kyyneleen ylittäessään posken.

"Eihän sinusta pitänyt. Hän vain sääli sinua ja siksi pelasti säälittävän nahkasi."

Scootaloo yritti ravistella ajatuksen pois, pyyhkien samalla kyyneleen pois poskeltaan.

"Ei vitsit sulla kesti. Valvoitko taas myöhään HÄH? Mene hakemaan mulle kaljaa!"

Beer Barrel heitti pienen rahapussin Scootaloon jalkoihin, lisäten samalla: "Äläkä viivy kauan. Mul on jano."

Scootaloon teki mieli vain sanoa isälleen, että hanasta tulee vettä. Juo sitä. Mutta siitä seuraisi iso tappelu, jonka hän häviäisi kirkkaasti. Hän nappasi rahapussin ja heitti sen satulalaukkuunsa, jupisten hiljaa itsekseen.

"Mitä sää siin jupiset? Puhu selvää kieltä, kakara!" hän sanoi lyöden Scootaloota kasvoihin. Scootaloo parkaisi kaatuen taaksepäin ovea vasten.

"Äläkä ulise kakara! Vastaa, kun sinulle esitetään kysymys!" hän astui kivuliaasti Scootaloo nilkalle.

Scootaloo puri huulta, ettei parkaisisi uudelleen ja vastasi: "Selvä. Minä sanoin selvä!"

"Ethän sinä vain korottanut ääntäsi minulle, kakara?" hän kysyi myrkyllisesti kumartuen lähemmäs.

"S-se oli va-vahinko. M-minä vannon. Anteeksi"

"Aivan niin kuin sinä", hän sanoi nousten Scootaloon jalalta.

Scootaloo ei halunnut suututtaa isäänsä yhtään enempää, joten hän lähti nopeasti nilkuttamaan kohti ulko-ovea.

"Annoinko minä sinulle luvan lähteä?" hän kysyi kääntyen kannoillaan ja potkaisten Scootaloota takajaloilla niin lujaa, että hän lensi ulko-oven neljään osaan jaetun lasin läpi. Scootaloo iskeytyi lumen peittämään maahan ja kieri eteenpäin kuin räsynukke. Hän lopulta pysähtyi pihapuuhun. Puusta putosi hieman lunta hänen päälleen, jonka hän pyristeli nopeasti pois.

Hän yritti nousta seisomaan, mutta asettaessaan painoa vasemmalle etujalalle, hän vinkaisi viiltävästä kivusta ja lysähti takaisin maahan. Vasen etukavio oli halki. Se oli haljennut keskeltä, paljastaen verisen kudoksen.

Ulko-ovi heilahti auki.

"Annoinko?" Barrel huusi raivoissaan. Hänen rintansa kohoili ja Scootaloo olisi vaikka voinut vannoa näkevänsä savun puskevan ulos hänen sieraimistaan jokaisella hengityksellä.

Scootaloo yritti käyttää pieniä siipiään päästäkseen seisomaan, mutta vingahti jälleen kivusta. Oikea siipi oli pois paikoiltaan. Se roikkui hänen kyljellään laahaten maata.

Vaikka oven edessä olevat portaat olivat umpijäässä, ne narahtivat Barrelin painon alla.

"ANNOINKO?" hän huusi jälleen astellen vaarallisesti kohti Scootaloota.

"Et! Et antanut, olen pahoillani. Voinko nyt mennä hakemaan sinun kaljasi?" Scootaloon onnistui nousta seisomaan ehjille kavioilleen, haljenneen värjätessä lumen punaiseksi. Hän ei tosin voinut karata isäänsä mitenkään tässä kunnossa, joten hän vain jäi nojaamaan pihapuuhun.

Barrel seisoi uhkaavasti Scootaloon edessä hengittäen todella syvään. Raivon pilke silmistä oli hiipunut. Hiipunut muttei kadonnut. Hän kumartui Scootaloon korvan viereen ja kuiskasi: "Älä puhu minulle tuolla äänen sävyllä, KAKARA!"

Viimeisen sanan kohdalla hän oli lyönyt Scootaloota selkään, pakottaen tämän maahaan uudelleen. Scootaloo vingahti isänsä kavion iskeytyessään hänen selkään.

"Hei älä satutaa häntä!"

Scootaloo kohotti katseensa tutun äänen suuntaan.

Jack seisoi metsän reunassa. Hän huohotti hieman muutaman hikipisaran ilmestyessä hänen otsalle. Jackin silmissä paloi raivo Barrelia kohtaan, mutta myös jotain muuta.

Scootaloo tunnisti tuon muun tunteen välittämästi. Se oli se sama tunne, jonka hän joutui kohtaamaan joka ikinen päivä, joka ikinen viikonloppu, joka ikinen hetki, jonka hän vietti isänsä lähellä. Se oli pelko.

"Mitä sinä sanoit?" Barrel kysyi epäuskoisena katsellen tummanvihreän yksisarvisen kävellessä hitaasti eteenpäin.

"Jack älä se-" Scootaloo yritti huutaa mutta parkaisi jälleen kivusta hänen isänsä astuttuaan hänen haljenneelle kaviolle. Jackin silmissä leimahti syvempi liekki.

"Hiljaa, kun minulla on keskustelu kesken tämän", hän vilkaisi nopeasti yksisarvista ennen kuin jatkoi: "nuoren orin kanssa." Hän astui askeleen lähemmäs tunkeutujaa, joka oli juljennut astua hänen pihalleen.

"Mihin me jäimmekään? Ainiin: olin aikeissani moukaroida sinut hengiltä!" hän karjaisi hypäten kohti Jackiä.

Jack hyppäsi nopeasti sivuun väistäen vain täpärästi Barrelin taa'emman kavion.

"Oikeastaan me jäimme siihen, että minun piti toistaa se mitä minä sanoin", Jack sanoi väistellen Barrelin potkuja.

Barrel oli selvästi juonut jo jotain, koska hänen iskunsa olivat todella läpinäkyviä ja leveitä. Hän ei yksin kertaisesti osunut tähän vihreään pisteeseen, joka hyppi hänen jokaisen iskunsa tieltä, ennen kuin ne osuivat tähän. Se raivostutti häntä yhä vain enemmän.

"Pysy paikallasi, jotta voin viedä sinut vanhempiesi luokse palasina!" hän karjaisi huitaisten hyvin leveän lyönnin Jackin pään ylitse, usuen puuhun hänen vasemmalla puolellaan.

"Vanhempani ovat kuolleet!" Jack huusi väistäessään jälleen yhden potkun.

"No sitten minä voin lähettää sinut pitämään heille seuraa!" Barrel huusi kaataen pihaa ympäröivän aidan.

Jack hymyili vaikka hän tiesi, että yksi isku, yksi isku oli tarpeeksi murtamaan häneltä säären, ellei jopa katkaisemaan sitä.

Yhtäkkiä Barrel virnisti itsevarmasti ja syöksähti eteenpäin. Jack loikkasi taaksepäin osuen kivuliaasti puussa olevaan kääpään. Ennen kuin Jack kerkesi reagoida Barrel rysähti häntä vasten upottaen oikean etukavionsa Jackin palleaan. Jack lysähti maahan pidellen mahaansa ja haukkoen henkeään. Puusta putosi heidän päälleen lunta.

Barrel nousi huohottaen seisomaan Jackin yläpuolelle. "Hah! Miten... huh huh... Miten nyt suupannaan?" hän kysyi kumartuen Jackin silmien tasolle.

Jack sulki hymähtäen silmäänsä. Oranssi välähdys ja Jack oli pihan toisella laidalla. Hän tosin lysähti maahan heti haukkoen henkeään. "Hy-Hymyyn kai?" hänen onnistui sanoa.

Jack nousi seisomaan ja käveli Scootaloon vierelle.

"Miksi tämä tilanne muistuttaa minua jostakin?" he molemmat naurahtivat kommentille, jonka jälkeen Jack kiskoi Scootaloon ylös veren tahrimasta lumesta. "Tule mennään hoitamaan sinut kuntoon... taas."

"Te ette mene mihinkään!" Barrel karjaisi syöksyen kohti kaksikkoa. Hän juoksi yllättävään hyvin, ottaen huomioon, että hän oli humalassa.

"Pidä kiinni", Jack kuiskasi sulkiessaan silmänsä. Jackin sarvi alkoi loistaa.

Scootaloo katsoi hätääntyneenä miten hänen isänsä syöksyi heitä kohti kuin härkä. Hän oli vain kymmenen metrin päässä. Jos hän saisi heidät kiinni, he olisivat kuolleita.

"Jack mitä ikinä teetkin niin tee se NOPEASTI!" Scootaloo huusi Barrelin loikatessa viimeiset metrit heitä kohti.

Samalla hetkellä, kun Barrel iskeytyi heitä päin, kirkas oranssi välähdys muutti maiseman. He kaikki kierivät pitkin jäistä mutta hiekotettua tietä.

"HAH! Sanoinhan, että ette pääse karkuun!" Barrelin sanat suorastaan hyppivät voiton riemusta. "Ja nyt te olette pulassa", hän sihisi vaarallisesti.

Hänen silmänsä olivat keskittyneet kaksikkoon ja hänen oikea silmäluomi nyki vaarallisesti. Hänen pupillinsa olivat pienentyneet pieniksi pisteiksi. Hän hengitti hyvin raskaasti. Lähestyessään heitä hän ei oikein huomioinut mitään muuta ympärillään.

Hän tarttui Jackiä olkapäistä painaen hänet maahan. Hän nosti vasemman kavionsa päänsä yläpuolelle, valmiina iskemään Jackin kallon halki.

"Mitä ihmettä sinä luulet tekeväsi hänelle?" kuului ääni omenakojulta. Sen takaa astui oranssiturkkinen blondi tamma, jolla oli kolme omenaa söpöysmerkkinä ja ruskea karjapaimenten käyttämä hattu päässä. Hänen vierellään oli punaturkkinen blondi ori jolla oli yksi vihreä omena söpöysmerkkinä. Jack oli varma, että he olivat sisarukset.

"MINÄ AION... a-aion..." nyt Barrel tajusi missä he olivat. Jackin oli onnistunut teleporttaamaan heidät Ponivillen torille. Heidän ympärillään kaikki olivat pysähtyneet ja kääntyneet katsomaan tilannetta.

Jack ja Scootaloo nousivat hiljaa ylös. Heidän huojuessa paikallaan, Jack katseli muita poneja. Kaikilla oli vihainen tai huolestunut tai kauhistunut ilme kasvoillaan. Kahta poikkeusta lukuun otamatta. Yhdellä pinkillä tammalla, jonka harja ja häntä muistuttivat hattaraa, oli hämmästynyt ilme kasvoillaan. Toisen Jack tunnistikin. Diamond Tiara hymyili Silver Spoonin vieressä.

Barrell onnistui kasaamaan itsensä ja sai sanottua: "Minä.. minä aion rankaista tätä nuorta oria! Hän kävi tyttäreni kimppuun!"

Moni veti syvään henkeä huolissaan, osa katseli epäuskoisena Barrelia.

"JOS tyttäresi kimppuun käymiseen kuuluu se, että estää sinua HAKKAAMASTA HÄNTÄ HENGILTÄ, niin sitten kyllä, minä kävin tyttäresi kimppuun!" Jack sanoi kovaan ääneen.

Kaikki, mukaan lukien Barrel, kääntyivät katsomaan Jackiä. Jackin oli onnistunut kantaa Scootaloon kauemmas hänestä. Kaikki kääntyivät vuorostaan katsomaan Barrelia mutisten hiljaa vierustovereiden kanssa.

"Älä valehtele!" hän karjaisi iskien kavionsa maahan.

"Selitä sitten, miten Scootaloon kavio halkesi ja siipi meni sijoiltaan hänen lennettyään teidän talon ulko-oven lasi ruunukosta läpi!" Jack sanoi uhmakkaasti iskien vuorostaan oman kavionsa maahan.

"Kerro heille miten hän aneli anteeksiantoa sinulta, kun SINÄ aioit hakata hänet hengiltä!" Jack käytännössä huusi hänen kehonsa täristen raivosta, jota hän tunsi Barrelia kohti.

"Onko tämä totta?" kuuluu hiljainen kysymys ponien keskuudesta.

Ryhmä hajaantuu ja keskelle jää yksi turkoosin värinen pegasi, jolla harja ja häntä olivat kuin sateenkaaret. Hän piti päätään sellaisessa asennossa, että hänen harjan esti hänen silmään näkymästä.

"Rainbow Dash!" Scootaloo henkäisee juuri ja juuri tarpeeksi lujaa, että Jack kuuli sen.

Rainbow Dash otti muutaman askeleen lähemmäs tilannetta. Hän pysähtyi Barrelin ja kaksikon väliin. Hän vilkaisee molempia puolia kerran ennen kuin toisti kysymyksen tällä kertaa tarpeeksi kuuluvasti, että kaikki paikalla olijat saattoivat kuulla hänet.

"Onko tämä, mitä tämä yksisarvinen väittää, totta?"

"On. Ei kun ei, ei ole totta! Hän valehtelee!" Barrel huusi osoittaen syyttävästi Jackiä.

Jack oli juuri aikeissaan huutaa takaisin jotain sopimatonta, kun Dash kysyi vielä kerran vapisten: "Onko tämä, mitä tämä nuori yksisarvinen väittää, totta, Scootaloo?"

Scootaloo nyökkää hitaasti, mutta varmasti.

Dash nosti päänsä ylemmäs, niin, että kaikki näkivät nyt hänen silmänsä, mikä sai Jackin ja Scootaloon kavahtamaan kauemmas. Rainbow Dashin katse sai samanlaisen reaktion aikaan, kaikissa, jotka näkivät hänen silmänsä.

Barrel tosin ei pystynyt liikahtamaan, koska tiesi, että hän oli tuon raivoisan katseen kohde. Häneltä katosi kaikki väri naamalta.

"Viisi..." Dash sähisi silmät kipinöiden.

Barrel katseli hetken aikaa ympärilleen ennen kuin palautti katseensa kummissaan vihaiseen tammaan. "V-vi-vii-si?" hänen onistui kysyä.

"Neljä..."Dashin iirikset muuttuivat punaisiksi.

Barrel kavahti kauhusta taakse päin. "E-e-e-ethän s-si-si-sin-ä?"

"Kolme..." nyt Dashin harja ja häntä alkoivat heilua kuin ne olisivat olleet moniväriset liekit.

Barrel ymmärsi lähteä juoksemaan kohti kotiaan. Hän suorastaan lensi. Hyvä, jos kaviot edes hipoivat maata.

"Kaksi..." Dashin turkoosi turkki muuttui väritykseltään vitivalkoiseksi. Hän porautui takajaloistaan lumen läpi maahan ja pingottui valmiina loikkaan.

"Vou, vou, vou Rainbow! Ota ihan rauhassa, et varmasti halua tehdä mitään, mitä katuisit, ethän?" oranssi omenakauppias hyppäsi hänen eteensä.

"Yksi..." Rainbow Dash ei edes huomannut oranssin ystävänsä hyppäävän eteen. Hän näki vain mitä hän tekisi uhrilleen, jos ja kun hän saasi hänet kiinni.

"Oikeasti Rainbow, älä tee tätä. Sinä tulet katu-" hän ei kerennyt lopettamaan lausettaan, koska hän joutui väistämään tappavaa vauhtia lähtevän ohjuksen.

Kaikki katsoivat kuinka sateenkaaren värinen ohjus kiisi kohti Beer Barrelia, joka oli juuri saapunut kotiovelleen.

Jack alkoi horjua. Hänen näkyvyytensä sumeni ja hän kamppaili pysyäkseen pystyssä.

"Jack?" tuttu ääni kysyi hänen selästään. Hän oli niin uupunut ettei tunnistanut ääntä. Hän oli niin väsinyt, ettei hän enää muistanut miksi hän seisoi. Hän horjahti vielä kerran ennen kuin hän kaatui kyljelleen, menettäen tajuntansa.

Scootaloo parkaisi iskeytyessään maahan sijoiltaan olevan siipensä päälle. Hän tosin kääntyi nopeasti ympäri ja raahautui lähemmäs Jackin tajutonta hahmoa.

"Jack? Jack! Herää, Jack!" hän nosti nopeasti katseensa ylös ja katseli ympärilleen. Yksikään ei ollut huomannut Jackin kaatumista. "Auttakaa nyt joku!" Scootaloo huusi. "Kuka vain!"

"BicMac, ota sinä Scootaloo. Minä otan toisen", oranssi tamma, joka oli yrittänyt estää Rainbow lähdön, saapui veljensä kanssa heidän vierelleen.

"Eeyup!" BigMac vastasi lyhyesti matalalla äänellä. Hän nosti varovasti Scootaloon selkäänsä ja auttoi siskoaan nostamaan Jackin hänen selkäänsä, jonka jälkeen he luakkasivat sairaalaa.